keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Sadesäässä mökillä


Vihdoin on kirsikkapuu paikallaan ja ajoitus aivan oikea! Sadekaan ei haitannut puutalkoita ja saimme puut halki, poikki ja pinoon. Ei huolta puiden loppumisesta kesken mökkikauden kuten muutamana vuonna on ollut mökkiremontin viedessä aikaa puutalkoilta. Pikkutonttukin pääsi kottikärrikyydillä hakemaan halkoja pinosta ja viihtyi ulkona taas yllättävän hienosti eikä pieni sadekaan menoa haitannut. Kyllä Tontusta saarelainen tehdään!

Puun juurella



Itse sain taas tehtyä omia hommia eteenpäin. Tärkeimmät kukkapenkit pääosin kitketty sekä kukkapusikoiden paikkoja vaihdetty järkevämmiksi. Piha on vaan niin järjettömän iso, että kaikkea, mitä haluasin en saa tehtyä. Viihtyisin kuokkimassa ja kyykkimässä vaikka koko kesän, mutta aika ei vaan riitä ja rajat on laitettava johonkin.

Priorisoin jälleen näin:
1. puut (jottei mies joudu yksin puusavottaa hoitamaan
2. hyötykasvit

Olen istuttanut tässä muutamien vuosien varrella marjapensaita, laajentanut mansikkamaata, hoitanut vanhaa omenapuuta ja jälleen saimme yhden puun lisää. Syksyllä käymme sienestämässä ja keräämässä marjoja. En malta odottaa, jotta voin Tontulle opettaa, mistä ruokamme saamme. Se vaan tuntuu niin hyvältä. Oman maan mansikat ovat muuten erinomaisia!



Taisin aikaisemmin kirjoittaa punkeista. Otan tähän jälleen yhden ystävämme lisää: kusiaiset (opin tässä samalla, että kusiaisten oikea nimitys on siloviholainen). Näitä löytyi nimittäin lisää MANSIKKAMAALTA! Näitä löytyy useita rykelmiä ainakin yhdellä puolella pihaa. Tekisi mieli laittaa tähän muutama valittu sana näistä kuusijalkaisista. Millä voimme häätää nämä pois? Myrkyt ovat poisluettu, sillä Tonttu sekä muut lapset tepastelevat näillä alueilla sekä maistelevat pihan erinäisiä antimia. Erästä palstaa luettuani jäivät vaihtoehdoiksi kiehuva vesi, suola ja tietyt mehutiivisteet. Mitä uskoa? Parempi selvittää tätä asiaa tarkemmin ennen kuin uhraan kukkapenkit ja pensaat.





Näillä mennään kesään. Menee muutama viikko kun taas päästään mökille Tontun kanssa. Syntymäpäivät vietetään tässä välissä, joten ei meiltä tekemistä puutu. Siispä kevätsiivouksen pariin kotona pienen "apurin" kanssa!

Aurinkoisia päiviä!










perjantai 8. toukokuuta 2015

Lahja tyttärelle


Raskausaikana päätin, että ostan mökille kirsikkapuun jos tulee tyttö, tai luumupuun, jos tulee poika.

Viime kesänä puita ei enää ollut myynnissä kun olimme aikeissa ostaa, mutta huomenna lähdemme puuostoksille ja viemme puun samantien istutettavaksi mökille! En malta odottaa! Toiveissa tietysti siintää runsaana vaaleanpunaisena pilvenä loistavat kukat ja tyttäremme poimimassa makeita kirsikoita. Yksi rakkaudenosoitus sekä oppia kasvunvoimasta, luonnonantimista sekä kärsivällisyydestä tyttärelle.

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Auringolta suojaan osa 2.

Enempää lukematta kävin markettien sijaan ostamassa aurinkorasvan apteekista. Myrkkyjä on ties mitä olemassa ja niitä lueskellessa menisi ikä ja terveys. Sen sijaan luotan ammattilaisen sanaan ja se meni näin: alle 2-vuotiaille ei suositella aurinkorasvoja lainkaan, MUTTA parempi olla rasvaa kuin palaa auringossa.

Päädyttiin LA Roche-Posay merkkiseen rasvaan suojakeroimella 50. Rasva on tarkoitettu 6kk alkaen vauvoille ja pikkulapsille. Myyjän mukaan tästä on poistettu kaikki mahdolliset ylimääräiset myrkyt näin suomen kielellä sanottuna.





Mökillä ollaan paljon pihalla sekä veneilemässä. Katse pienellä myöskin niin usein kohti aurinkoa vielä, joten mm. nenänpää tullaan suojaamaan tällä rasvalla. Ei koko vartaloa joka päivä eli maalaisjärkeä käyttäen. Viimeisten vuosien opettamana myöskin koitetataan mahdollisimman hyvin suojata tyttö vaatetuksella jo pelkkien punkkien takia, joita tuntuu löytyvän nyt saaren lisäksi kaupungistakin jo! Pikapuolin on etsittävä kevyitä housuja, joissa typy ei paistu. Vinkkejä otetaan vastaan!

Aurinkoisia päiviä!

Ps. Jos vaikka tänään uusi yritys aikaisin nukkumaan-projektin kanssa 

maanantai 4. toukokuuta 2015

Väsyttää, ei väsytä, väsyttää

"Illan virkku, aamun torkku, se tapa talon hävittää"

Raskausaikana rupesin valvomaan, sillä tunnustelin kanssamatkustajan liikkeitä. Liikkeet tuntuivat illalla parhaiten. Pidin siitä ja samalla minulla saattoi olla kännykkä kädessä, jolla selasin ties mitä! Sama jatkui tytön ollessa pieni kun imetin pitkin yötä, iltaisin varsinkin pitkiä pätkiä. Näin se rytmi muuttui aamuvirkuksta illan virkuksi.

Nykyään tytön ollessa lähemmäs vuoden ikäinen alan iltaisin yhdeksän jälkeen väsyä. Silti hommia saattaa kuitenkin olla vielä tehtävänä tytön mennessä nukkumaan. Hoidan tytön iltapalatiskit koneeseen, pyyhin pöydät ja laitan meille syötävää. Väsyttää, mutta jokin minussa ei anna periksi. Nyt saan tehtyä nämä hommat pois alta. Jäämme katsomaan televisiota ja siihen jääkin koukkuun. Kello näyttää nopeasti 24. Tämäkö on niin sanottua sitä hyvää omaa aikaa? En tiedä enää siitä.

Olen aamuisin ollut hyvin väsynyt. Tyttö herää 6-7 välissä, jonka jälkeen imetän tytön vielä sängyssä (lisäaikaa pienille torkuille). Kun tyttö on syönyt, hän käy pyörimään sängyssä ja vaatimaan sängystä alas touhujen pariin. Laskenkin tytön alas leikkimään, sillä mies herää samoihin aikoihin töihin valmistautumaan ja katsoo samalla tyttöä. Tämän ajan torkun kunnes herään miehen lähtiessä käyttämään koiran ulkona ja rupeamme tytön kanssa aamutoimiin. Minulla kestää jonkun aikaa herätä kunnolla, mutta tytön hoidan joka tapauksessa kunnialla. Rakas on niin mielettömän energinen ja aurinkoinen heti aamusta.

Joka aamu mietin: "Tänään nukun päiväunet samaan aikaan tytön kanssa." Ja mitä käy JOKA KERTA. "Nyt vähän tuntuu, etten jaksa tehdä hommia, taitaakin olla KAHVIN AIKA." Taas täyttä höyryä eteenpäin. Kahvi on muuten hyvää ja arjen pelastus ja se oikea oma aika, jolloin annan aikaa omille ajatuksille ja omille jutuille kuten nyt!

Tänä aamuna mies kuitenkin ärähti. Hänen piti lähteä käyttämään koiraa ja minä en ollut saanut itseäni vielä ylös.

HERÄTYS!

Tänään klo. 21 sänkyyn tuli uni tai ei. Kännykkä olohuoneeseen ja kirja vaikka käteen (varma nukahtamiskeino minulle). Tästä on tultava loppu! Näin ollen pitäisi saada vähintää 8 tunnin unet, jotta herään virkeämpänä aamulla. 

Huomenna toivon sanovani: Oikein aurinkoista ja virkeää huomenta! 
  

keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Lähellä

Hug a bub

Raskaana ollessani päätin kantaa vauvaa paljon. Uskoin siitä olevan hyötyä kodin askareita tehdessä, koiran kanssa lenkillä ja mikä parasta: olla tosi lähellä.

Olen tutustunut kolmeen kantovälineeseen. Joista ensimmäinen oli Hug-a-bub. Tämän liinan saimme lainaan miehen työkaverilta. Lainassa olikin varmaan 8kk. Kiitos siitä! Alku oli haastavaa, mikä oli odotettavissakin lukemieni tekstien perusteella. Mikä on oikea asento? Onko tämä nyt varmasti turvallisesti sidottu? Miksei vauva rauhoitu liinaan lainkaan? Kärsivällisesti kotona jatkoin pari päivää harjoituksia, pieniä pätkiä kerrallaan. Kun tunsin löytäväni oikean asennon ja typy tuntui viihtyvän, lähdin liinailemaan koiran kanssa. Ensimmäisen kerran kun typy nukahti liinaan olin aivan haltioitunut! Tyttö oli lähellä, kesällä aivan iholla ja minulla oli kädet vapaat. Liinailu jatkui kotona sisällä sekä ulkona: kaupassa, lenkillä, markkinoilla eli missä vain minne keksin mennä. Liinassa sain myös samalla imetettyä missä vain! Myös mies harjoittelujen jälkeen on päässyt liinailun makuun.

Kylmien kelien tullessa kaipasin toisen vaihtoehdon. Halusin kantaa lasta ulkovaatteiden päällä, sillä kantotakkien ym. hinnat olivat taivaissa ja hukun mieheni vaatteisiin (monihan hyödyntää näitä). Selailin nettiä ja olin kahden vaiheilla: tula tai manduca. Molemmat kantoreppuja. En päässyt kotikaupungissa vielä näitä kokeilemaan ja tällä välin ystäväni antoi minun kokeilla kantoreppua, josta en ollut edes kuullut. Wompat. Ihastuin heti! Tämän haluan, mutta millä hinnalla!?

Jatkoin etsintää. Toivoin löytäväni käytettynä repun. Kotikaupugissa sain silloin lainaksi Manducan. Pidin siitä, mutta silti mielessäni siinti Wompat. Kannettiin miehen kanssa molemmat manducalla vuoroin noin 2-3vk.

Manduca
Bongasin puoleen hintaan käytettynä Wompatin. Kesti kuitenkin noin kuukauden ennen kuin saimme tämän käsiimme. Odottavan aika on pitkä, mutta sen arvoinen! Wompat on nyt ollut käytössä 4kk ja jatkuu. Koko sopii noin 1,5vuotiaaksi ja meillä menee varmasti nyt sinne syksyyn. Vielä kun tyttö alkoi nukkua sisällä päiväunia ovat rattaat jääneet lähes kokonaan parvekkeelle odottamaan käyttöä. Ei reitin suunnittelua ulos lähtiessä, ei selkävaivoja ja nautitaan vain läheisyydestä.

Näitä kolmea kantovälinettä miettiessä valitsisin liinan edelleen alkutaipaleelle ja repun noin kuuden kuukauden tienoille: kaikilla kuitenkin oma makunsa. Suosittelen kaikkia mahdollisia kantovälineitä kuitenkin kokeilemaan ennen hankintaa kärsivällisesti. Ne voivat yllättää positiivisesti!

Wompat (pahoitten huonolaatuista kuvaa)
Nyt wompatin kera leikkipuistoon!

Kotoilua sadepäivänä

Aamulla harmitti kun katsoin ikkunasta keliä. Sataa vettä. Päätin eilen, että oltaisi menty tytön kanssa leikkipuistoon pidemmäksi aikaa, mutta en usko neidin vielä niin kauaa viihtyvän sateessa ja itteltäkin puuttuu kunnon sadekamppeet. Niitä siis etsimään. Seuraavana sadepäivänä ollaan varmasti varustauduttu ulkoiluun. Ei se muusta ole kiinni. "Ei olla sokerista tehty!" kuten mamma sanoo.


 
Suunnitelmien muutos! Nautitaan sadepäivästä eri tavalla. Lähdettiin kirjastoon palauttamaan entiset kirjat ja hakemaan uusia. Onhan nuo neidin edelliset kirjat luettu jo moneen kertaan.

Tällä(kin) kertaa lähdettiin matkaan ilman rattaita. Minä rakastan tota meidän kantoreppua! Omistamme Wompat-merkkisen repun pitkän harkinnan jälkeen. Enkä voisi olla tyytyväisempi! Ei tartte huolehtia hisseistä tai portaista ja saa mennä ilman sen kummempia reittisuunnitelmia. Tämän vuoksi rattaat on ollu parvekkeella jo varmaan toista viikkoa paikoillaan. Ainoa ehto on, että jaksan kantaa laukussa kirjat. Malttia siis lainauspuolella!

Lainatut
Yksi kirja myös äidille!
   Loppupäivä menee kirjoja lukiessa tytön kanssa. Tyttö onkin oikea lukutoukka toisin kuin äitinsä!

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Puutalkoot










Mökillä ollessa on pakko miettiä töiden prioriteetit. Hommia on koko ajan, niin paljon kuin jaksaa tehdä, ne ei lopu ikinä, MUTTA aika ei riitä kaikkeen. Varsinkaan pienen tytön kanssa on aika rajallista.

Mietin ajan käytön siis näin:
Tytön nukkuessa olen hommissa ja tytön hereillä ollessa laitamme ruokaa, syömme, vaihdamme vaipat, tutkimme pihamaata, käytämme Pyryn metsälenkillä ja teen hommia paikassa, jonka lähellä tyttö voi rauhassa liikkua ja minä voin hommat hetkessä keskeyttää äiti-ikävän tullessa. Äiti-villitys on nimittäin näinä päivinä kova!
  • Olemme ottaneet ensimmäiseksi prioriteetiksi puutalkoot. Entiset pihalla talvella maanneet puut pilkkeiksi, puhumattakaan aikaisempana viikonloppuna kaadetuista koivusta. Pihalta kuivat halkopinot puuliiteriin ja tuoreet kuivumaan. Kun puut on hoidettu kuntoon keväällä, on kesällä aikaa muuhunkin.

Tyttö tuntuu myös viihtyvän pihalla paljon, mikä on tärkeintä! Riemun kiljahduksia, kovaa ja korkealta! Metsälenkillä Pyryä ulkoiluttaessa tytön nukahtaessa vaunuihin on mieli rauhallinen ja tyyni. Ei ruuhkaa, ei ajatustakaan ulkonäölle, ei melua, lintujen laulua vaan. Kunpa pian pääsisimme takaisin!